Hiljaisia runoja on Heikki Ojanperän esikoiskokoelma. Se on tutkielma hajottavasta rakkaudesta ja ihmisen rikkinäisestä psyykestä. Välillä hyvinkin minimalisistiset runot vaihtuvat sanojen kaaokseen ja mahtipontisuuteen. <br/>"Sanat ovat ja asettuvat niin kuin niiden kuuluu, en minä sille mitään voi. Runo on valmis kun sanat löytävät paikkansa."