Tieteellistä maailmankuvaa pidetään yleisesti virheettömänä. Sen puolueettomien tuotosten oletetaan takovan kokonaan luotettavan maailmankuvan, joka johtaa meitä kohti kasvavaa faktista tietoa ja vapautta harhakuvitelmista.<br/>Onko kuitenkin olemassa jotakin, johon tieteellinen metodi ei yllä? Onko tuo puuttuva osa juuri se olennainen pala, jota jollakin sanattomalla tavalla ontto aikamme kaipaa?<br/>Entä onko tieteellisessä maailmankuvassa edelleen uskomusten jäämiä, jotka ovat laadultaan erilaisia ja siksi vaikeasti tiedostettavia, mutta kuitenkin kokonaisuutta olennaisesti vääristäviä?<br/>Uusimmassa teoksessaan R. A. Karmanen tarttuu pyhäksi ja loukkaamattomaksi julistetun tieteen kestämättömään perustaan ja vyöryttää esiin asioita, joita emme halua tietää...