Olet kauniimpi auki, suojamuurien ponnari tekee sinusta rotkon.<br/> Kierrän kaukaa sen vaarat, en ota riskiä, että tipahdan. Kaunis olet.<br/> Mutta auki oleva ihminen kumartaa kipua, se johtaa tätä matkaa paratiisiin<br/>Puro rakkautta ylitettiin ja suojaavat tekijät kastuivat käyttökelvottomiksi.<br/> Pistä vain nekin kuivumaan taas. Elämäsi säästät kaikkea joutavaa.<br/> Roskiin kelpaavaa. Miksi? Miksi et ole se kuka olet?<br/> Vaan olet käskevä kusipäiden kuningatar.<br/> Loppu elämäsi tukanvaalea hymysi kietoo itsensä koviin ajatuksiin.<br/> Hyvästijätön aika jollekin. Se oli hienoa aikaa.<br/> Muistoissa hetkemme ystävinä, halauksen haalea tee ei minnekään kadonnut.<br/> Tapaamiset harvenevat. Kohta on vain kirkas tarinakuutamo.<br/> Pian kirjoitan kirjeen itselleni. Kuka olin. Mitä olin. <br/> Käsi iäisyyksien korvessa, etsii ulottuvuutta.<br/> Siellä siirtolavälittäminen aiheuttaa järkytystä läheisissä.<br/> En unohda sinua, lujanvaalea prinsessa. Olet osa elämääni.<br/> Mutta minunkin on etsittävä heimoni.<br/> Tarkalla katseella näen sen melkein saavuttamattomissa.<br/> Pysähtyvät odottamaan.<br/> Minä olen perillä. Ilma ei ole ohutta. Helppo hengittää.<br/> Rauhallista ja hyvä olla. Minä kutisen.<br/>Minulla on kyynel, joka itkettiin vain sinun muistollesi ja sinun takiasi.<br/>Minun kirjeeni puolittuu kymmenessä vuodessa. Siitä ei ole vaaraksi.<br/> Sinun käsittelevässä elementissäsi. Niin. Se on täysin vaaraton.<br/> Odotan ajatonta vuorokautta, jolloin kieritään yhdessä päivästä toiseen.<br/> Meillä ei ole paljoa muuta odottaa.