Maailmannapa maailmaa koluavan Samuli Lampisen yhdeksäs runoteos. <br/><br/>-<br/><br/>Ajamme kunnes asvaltti muuttuu hiekaksi.<br/>Jatkamme syvemmälle.<br/>Olemme perillä vasta kun päätämme olevamme perillä. <br/>Järjestämme auton ja sen välittömän läheisyyden leiriksi. <br/>Elämä ei tarvitse sähköä<br/>ellet ole sähkölaitteessa kiinni.<br/>Ei vessaa ei suihkua.<br/>Kärpäset kuhisevat kuin ilmestyskirjassa.<br/>Korvat, silmät, niskat ja suut ovat sotatoimialuetta. <br/>Onneksi on verkot. Viiniä.<br/><br/>Haalin puuta ja laitan tulen. Olemme tienoon ainoat ihmiset. <br/>Sinä laitat ruokaa.<br/>Kaljun puun hangassa päivystää opossumi.<br/>Juomme keltaisista muovikupeista.<br/>Sillä on kokoonsa nähden valtavat silmät. <br/>Meillä otsalamput. Hirvittävästi opittavaa <br/>valtaamme nähden.<br/><br/>-<br/><br/>Viimeksi häneltä on ilmestynyt Kulissishokki (2018), Nimeni on Legio (2014) sekä englanninkielinen runokokoelma City in the Land of Nod (2013).